Kesä on tietenkin ihaninta aikaa maalla! Löysin puhelimen kätköistä muutaman kuvan viime kesältä meidän tulevan maatilan ympäristöstä.

Minusta tämä maisema on kuin suoraan Suomi-filmistä. Tätä kuvaa kun katsoo, väkisinkin suupielet kääntyvät ylöspäin. Tuossa ne lampaat sitten ens kesänä köpöttelevät ja nauttivat elämästä :)

 

Tuossa näkyy vanhaa kesänavettaa ja lampaitten tulevaa kotia. Ja vähän meidänkin. Pientä remonttia navetta tarvii, jotta sinne saadaan kahdeksisenkymmentä uuhta laittaa.

 

Jokirantaan on matkaa muutama sata metriä. Harmi vain, kun ei oikein ole uimakelpoinen paikka, mutta kyllä näissäkin maisemissa mieli lepää...Ja jos jollakin kiinnostaa perhokalastus, niin näillä paikkeilla on yksi Simojoen parhaista perhokalastuskoskista. Ja tarvittaessa saa kyllä kulkupelinsä meidän pihaan parkeerata.

 

Jotenkin vieläkin on vähän epätodellinen olo, että tämä kaikki on ihan oikesti kohta meidän! Työtä se vaatii ja tietynlaista hulluuttakin. Mutta kyllä minun sydän kuuluu tänne ja siitä saa ammennettua voimia pitkäksi aikaa.

 

Joko siitä on mennyt melkein puoli vuotta, kun viimeksi tänne kirjoitin? No, ihmekkös tuo, jos aika menee kuin siivillä, on niin monta rautaa tulessa.

 

Tilanne on kääntynyt niin, että harmaat hiukset menevät äidille ja isälle, ainakin kun puhe on talon rakentamisesta. Päätimme porukalla, että ihan tulevaisuuden kannalta on järkevämpää, että me jäämme valmiiseen taloon ja vanhukset rakentaa talon rantaan. Se on sitten joskus tulevaisuudessa helpompi myydä. Ja ennenkaikkea tämä helpottaa meidän velkataakkaa, kun ei tarvitse kuin pientä pintaremonttia, niin koti on valmis. Ja jos joskus iskee hulluus, niin lääniä piisaa, mihin voi halutessaan rakentaa uuden mökin.

 

Mutta parasta kaikessa on se, että pankki lupasi meille rahoituksen! Parissa pankissa piti kerjuulla käydä, niin saatiin soppeli paketti meille aikaiseksi. Siitä on jopa mustaa valkoisella. Eli laskelmat olivat ilmeisesti jokseenkin realistiset. Lokakuun loppuun mennessä pitää hakea nuoren viljelijän alottajatuki ja siitä se sitten lähtee. Kaikenmailman papereita pitää täytellä, töissäkin pitäis käydä ja nyt kun aloitin vielä opinnot maatalousoppilaitoksessa, niin kiirettä pitää. Onneksi ei tartte alkaa taloa tässä nyt rakentamaan. ;)

 

Tunne siitä, että tämä nyt ihan oikeasti toteutuu, on niin mahtava. Tekis mieli huutaa koko maailmalle, että oon niiiiiiiiiiin onnellinen just nyt! Elämä on ihanaa!

 

Tässäpä lyhyt priiffaus siitä, missä tällä hetkellä mennään. Lisäinfoa tulee kyllä, kunhan johonki rakoon saan mahdutettua kirjoittamisen.

Tässä ollaan oltu kuin tulisilla hiilillä kuukausi. Tuleva kirjanpitäjämme lupasi aluksi, että maaliskuun loppuun mennessä on laskelmat valmiina, niin päästään rahoitusta kysymään. No, hällä olikin sitten niin paljon muita kiireitä, että nyt pitää kärvistellä pääsiäiseen asti, että tilanne alkaa purkautumaan.

Äiti soitti eilen ja nauroi, että heille oli tullut postia, jossa oli ollut jos minkälaista ohjetta ja lakipykälää koskien lampaitten kasvatusta. Kerrankin jossakin virastossa on oltu ajoissa liikenteessä, kun onhan siihen toiminnan aloittamiseen toista vuotta aikaa. Eniten hämmästystä aiheutti kuitenki se, että paperit olivat menneet Simoon minun isälle, jolla ei varsinaisesti ole aikeita lampuriksi alkaa. :) Liekö sitten näitä pienen kylän etuja, että jollakin on tarkempaa tietoa asiasta kuin asianosaisilla.

 

Käytiin viime viikonloppuna rakentajamessuilla hakemassa lisää talokuumetta. Ja molemmat ollaan törmätty töitten puolesta, vaikka minkälaisiin ihaniin taloihin. Mie olen lähinnä keskittynyt painamaan mieleen erilaisia sisutusratkaisuja ja mies puolestaan talon pohjamalleja. Minulla on mielessä hyvinkin tarkasti jo piirtynyt, minkälaiselta tulevassa kodissa näyttää. Mutta osaanko sitä toteuttaa -se on eri asia. Ja muutenkin tuo maku tuppaa meikäläisellä olemaan semmoinen, ettei ihan valmiina löydy tavaroita, jotka sinne sopii. Niin on ollut aina. Ja sama koskee myös vaatteita...Pitää varmaan ostaa varastoon hiusvärejä, että saa kaikki harmaat hiukset värjättyä, kun taloprojekti on kuumimmillaan ;)

 

Mutta edelleen vain tunne siitä, että tämä on sitä mitä me halutaan, voimistuu. Aina kun asiaa miettii, tulee ihanasti perhosia vatsaan, kun vähän jännittää uusi elämä. On tämä niin mahtava tunne! Nyt vain kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee niinkuin on ajateltu.

Taas tuli uusi asia esille, mitä ei kauhean tarkasti oltu tiedetty. Meidän tulevalla tontilla on erikseen kolme kaavoitettua mökkitonttia, joihin on mahdollista saada rakennuslupa loma-asunnolle. No, eihän me mitään loma-asuntoa olla rakentamassa vaan ihan ympärivuotisessa käytössä oleva omakotitalo, meidän koti. Siispä selvittämään...

Otimme yhteyttä Simon rakennustarkastajaan, joka alkoi selvittämään asiaa. Nyt onkin sitten hakemus vetämässä, jotta saataisiin yksi mökkitonteista muutettua okt-tontiksi. Taas on yksi asia, mitä odottaa :)

Aika menee kuitenkin niin äkkiä, että jos ja kun sukupolvenvaihdos on tarkoitus totetuttaa syksyllä 2015 täytyy talonrakennusprojekti aloittaa jo tulevana kesällä metsän hakkaamisella ja muilla pohjatöillä. Jos muutoshakemus menee läpi, niin sitten rakennuslupia hakemaan. Siihen mennessä varmaan pitäisi olla jonkinmoinen käsitys siitä, että minkälainen talo on tarkoitus rakentaa, mihin kohti tonttia ja mitenpäin. Naapureiltakin vissiin pitäis jotain kysyä. Onneksi äiti ja isä ovat olleet hyvissä väleissä, niin ei luulisi siitä tulevan ongelmia. *kop kop, koputtaa puuta*

 

Tulevana keväänä on luvassa taimenistutustalkoot, jotta saadaan meidän eläkerahasto kasvamaan. Siinä hommassa varmasti konkretisoituu, että mihin sitä ollaan alkamassa. Ja kuinka mahtavalta se tuntuukaan!

Näin se taas vierähti useampi tovi viime kirjoituksesta. Varmaan suurimmaksi osaksi siksi, ettei ole oikein ollut mitään asiaa :) Tämä on nyt lähinnä vaan odottelua ja odottelua...Mie olen aina ollut vähän huono siinä, kun kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä huomenna.

Seuraava etappi on tämän kuun aikana, kun maatalousneuvos ja (toivottavasti) tuleva kirjanpitäjä laske meille, että miltä se meidän maatilan toiminta noin niinku numeroina tarkoittaa. Sen lappusen kanssa sitten hattu kourassa kysymään rahua. Sen lisäksi pitää myös selvittää talonrakennuskustannukset ja samalla kysäistä, josko sais siihenki pikkusen lainaa.

Olen tehnyt kohta kaksi vuotta töitä vakuutusyhtiö LähiTapiolassa ja siitä reilut 1,5 vuotta vakuutusedustajana. Siinä on nähnyt monenmoista tarinaa ja aina on eniten hirvittänyt se, että miten ihmiset uskaltaa ottaa nykypäivänä lainaa ja vielä niin suuria summia. Nyt sitten itse on tekemässä ihan samaa, eikä hirvitä yhtään :)

Meillä onneksi on turvana se, että metsästä saa toimeentuloa jonkin verran ja tietysti lampaista itsestään, eikä kumpikaan meinaa omaa työtänsä jättää. Monta rautaa tulee siis olemaan tulessa. Olemme molemmat miehen kanssa samassa työpaikassa ja viikonloppuisin tehdään vielä baarihommiakin. Tarkoituksena olisi tulevaisuudessa luopua niistä. Mielummin kai sitä rapsuttelee ja ruokkii lampaita kuin laulattaa ja juottaa humalasia...tai no, tiedä siitä. On sekin ihan viihdyttävää. Eikai sitä muuten olisi yli kymmentä vuotta tehnyt.

 

Suuria muutoksia luvassa, mikäs sen mukavampaa. Mutta tämä odottaminen...Kumpa pääsis maalle jo huomenna...