Tässä ollaan oltu kuin tulisilla hiilillä kuukausi. Tuleva kirjanpitäjämme lupasi aluksi, että maaliskuun loppuun mennessä on laskelmat valmiina, niin päästään rahoitusta kysymään. No, hällä olikin sitten niin paljon muita kiireitä, että nyt pitää kärvistellä pääsiäiseen asti, että tilanne alkaa purkautumaan.

Äiti soitti eilen ja nauroi, että heille oli tullut postia, jossa oli ollut jos minkälaista ohjetta ja lakipykälää koskien lampaitten kasvatusta. Kerrankin jossakin virastossa on oltu ajoissa liikenteessä, kun onhan siihen toiminnan aloittamiseen toista vuotta aikaa. Eniten hämmästystä aiheutti kuitenki se, että paperit olivat menneet Simoon minun isälle, jolla ei varsinaisesti ole aikeita lampuriksi alkaa. :) Liekö sitten näitä pienen kylän etuja, että jollakin on tarkempaa tietoa asiasta kuin asianosaisilla.

 

Käytiin viime viikonloppuna rakentajamessuilla hakemassa lisää talokuumetta. Ja molemmat ollaan törmätty töitten puolesta, vaikka minkälaisiin ihaniin taloihin. Mie olen lähinnä keskittynyt painamaan mieleen erilaisia sisutusratkaisuja ja mies puolestaan talon pohjamalleja. Minulla on mielessä hyvinkin tarkasti jo piirtynyt, minkälaiselta tulevassa kodissa näyttää. Mutta osaanko sitä toteuttaa -se on eri asia. Ja muutenkin tuo maku tuppaa meikäläisellä olemaan semmoinen, ettei ihan valmiina löydy tavaroita, jotka sinne sopii. Niin on ollut aina. Ja sama koskee myös vaatteita...Pitää varmaan ostaa varastoon hiusvärejä, että saa kaikki harmaat hiukset värjättyä, kun taloprojekti on kuumimmillaan ;)

 

Mutta edelleen vain tunne siitä, että tämä on sitä mitä me halutaan, voimistuu. Aina kun asiaa miettii, tulee ihanasti perhosia vatsaan, kun vähän jännittää uusi elämä. On tämä niin mahtava tunne! Nyt vain kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee niinkuin on ajateltu.