Näin se taas vierähti useampi tovi viime kirjoituksesta. Varmaan suurimmaksi osaksi siksi, ettei ole oikein ollut mitään asiaa :) Tämä on nyt lähinnä vaan odottelua ja odottelua...Mie olen aina ollut vähän huono siinä, kun kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä huomenna.

Seuraava etappi on tämän kuun aikana, kun maatalousneuvos ja (toivottavasti) tuleva kirjanpitäjä laske meille, että miltä se meidän maatilan toiminta noin niinku numeroina tarkoittaa. Sen lappusen kanssa sitten hattu kourassa kysymään rahua. Sen lisäksi pitää myös selvittää talonrakennuskustannukset ja samalla kysäistä, josko sais siihenki pikkusen lainaa.

Olen tehnyt kohta kaksi vuotta töitä vakuutusyhtiö LähiTapiolassa ja siitä reilut 1,5 vuotta vakuutusedustajana. Siinä on nähnyt monenmoista tarinaa ja aina on eniten hirvittänyt se, että miten ihmiset uskaltaa ottaa nykypäivänä lainaa ja vielä niin suuria summia. Nyt sitten itse on tekemässä ihan samaa, eikä hirvitä yhtään :)

Meillä onneksi on turvana se, että metsästä saa toimeentuloa jonkin verran ja tietysti lampaista itsestään, eikä kumpikaan meinaa omaa työtänsä jättää. Monta rautaa tulee siis olemaan tulessa. Olemme molemmat miehen kanssa samassa työpaikassa ja viikonloppuisin tehdään vielä baarihommiakin. Tarkoituksena olisi tulevaisuudessa luopua niistä. Mielummin kai sitä rapsuttelee ja ruokkii lampaita kuin laulattaa ja juottaa humalasia...tai no, tiedä siitä. On sekin ihan viihdyttävää. Eikai sitä muuten olisi yli kymmentä vuotta tehnyt.

Suuria muutoksia luvassa, mikäs sen mukavampaa. Mutta tämä odottaminen...Kumpa pääsis maalle jo huomenna...