Joko siitä on mennyt melkein puoli vuotta, kun viimeksi tänne kirjoitin? No, ihmekkös tuo, jos aika menee kuin siivillä, on niin monta rautaa tulessa.

Tilanne on kääntynyt niin, että harmaat hiukset menevät äidille ja isälle, ainakin kun puhe on talon rakentamisesta. Päätimme porukalla, että ihan tulevaisuuden kannalta on järkevämpää, että me jäämme valmiiseen taloon ja vanhukset rakentaa talon rantaan. Se on sitten joskus tulevaisuudessa helpompi myydä. Ja ennenkaikkea tämä helpottaa meidän velkataakkaa, kun ei tarvitse kuin pientä pintaremonttia, niin koti on valmis. Ja jos joskus iskee hulluus, niin lääniä piisaa, mihin voi halutessaan rakentaa uuden mökin.

Mutta parasta kaikessa on se, että pankki lupasi meille rahoituksen! Parissa pankissa piti kerjuulla käydä, niin saatiin soppeli paketti meille aikaiseksi. Siitä on jopa mustaa valkoisella. Eli laskelmat olivat ilmeisesti jokseenkin realistiset. Lokakuun loppuun mennessä pitää hakea nuoren viljelijän alottajatuki ja siitä se sitten lähtee. Kaikenmailman papereita pitää täytellä, töissäkin pitäis käydä ja nyt kun aloitin vielä opinnot maatalousoppilaitoksessa, niin kiirettä pitää. Onneksi ei tartte alkaa taloa tässä nyt rakentamaan. ;)

Tunne siitä, että tämä nyt ihan oikeasti toteutuu, on niin mahtava. Tekis mieli huutaa koko maailmalle, että oon niiiiiiiiiiin onnellinen just nyt! Elämä on ihanaa!

Tässäpä lyhyt priiffaus siitä, missä tällä hetkellä mennään. Lisäinfoa tulee kyllä, kunhan johonki rakoon saan mahdutettua kirjoittamisen.